Automme edetessä ruuhkaisesta Kampalasta kohti maaseutua, eteemme levittäytyy pieniä kyliä toinen toisensa perään sekä silmänkantamattomiin runsaan vihreää kasvillisuutta ja viljelyksiä. Vaikka Uganda onkin kehittyvä maa, täällä ei ole pulaa ruuasta eikä vedestä: runsaiden sateiden, ylätasangolla sijainnin ja ympäröivien vuorten ansiosta ilmasto on hieman viileämpi kuin päiväntasaajan valtioissa keskimäärin, ja sen maaperä on hyvin hedelmällinen. Sanotaankin, että täällä maahan voi heittää minkä tahansa siemenen, ja se antaa satoa.

Kahvi on Ugandalle kullan lisäksi tärkein vientituote, ja valtio onkin maailman 8. suurin kahvintuottajamaa. Se panostaa kahviteollisuuteen voimakkaasti tukemalla muun muassa tuottavuuden ja laadun nostamista tiloilla sekä kehittämällä kahviteollisuuden hallinnointia.

Ugandassa kahvinviljely tapahtuu pääasiassa perhetiloilla. Kahvia tuottavia pientiloja on maassa huimat 1,7 miljoonaa – kaikista Ugandan talouksista noin 42 % viljelee kahvia. Tilat ovat pieniä; keskimäärin vain 1-6 hehtaarin kokoisia, ja ne sijaitsevat usein perheiden omissa pihapiireissä.

Reissumme aikana vierailemme kolmessa eri kohteessa: Robustan pääviljelyalueella Kibogassa, vientitoiminnan keskuksessa Kampalassa sekä Mount Elgonilla sijaitsevalla Sipin alueella, josta arvostettu ja laadukas Sipi Falls -kahvi on peräisin.

Kahvi on tärkeä tulonlähde perheille

Perhetiloilla viljellään kahvin lisäksi yleensä banaania, sokeriruokoa tai maissia. Näistä niin sanotuista ruokakasveista suurin osa menee oman perheen käyttöön.  Kahvisadon myynnistä perheet saavat rahaa pakollisiin menoihin, vaikkapa lasten koulutarvikkeisiin sekä toisen ja kolmannen asteen koulujen lukukausimaksuihin.

Köyhyys tulee matkallamme konkreettisesti esiin, ja monet länsimaiset kriteerit osoittautuvat tässä ympäristössä absurdeiksi. Esimerkiksi ulkopuolista työvoimaa ei farmeilla juurikaan ole, vaan isäntäperhe hoitaa kaikki työt itse. Työsopimusten tarkistaminen ei ole siis kovin relevanttia. Isäntämme Emmanuel Egaddu Amocha vientiyhtiö Kawacomilta kertoo myös esimerkin siitä, kuinka ulkopuolinen taho oli peräänkuuluttanut turvakenkien käyttöä eräällä teollisuustehtaalla:

”Työntekijöille oli annettu jo useat turvakengät, mutta he myivät ne joka kerta eteenpäin.”

Sertifiointiin kannustetaan

Sertifikaattien hankkiminen kahvitiloille on monisyinen juttu. Viedystä kahvista koko Ugandassa vasta noin 2 % on sertifioitua. Käytännössä monet tilat ovat kuitenkin jo valmiiksi niin kutsutusti luomuja, koska lannoitteisiin ei ole varaa. Viralliseen sertifiointiin kuitenkin kannustetaan, sillä vaikka se tuokin lisätyötä tiloille esimerkiksi kirjanpidossa, nostaa se selkeästi kahvista saatua tuloa korkeamman hinnan myötä. Sertifioinnit takaavat meille täällä koti-Suomessa muun muassa paremman jäljitettävyyden sekä ympäristöasioiden huomioon ottamisen farmeilla ja käsittelyprosessissa. Sertifiointivaateet määrittävät esimerkiksi huussin sijainnin perheen tontilla: se on pidettävä erikseen viljelyalueesta. Näimmekin vierailullamme hienoja virityksiä ulkovessoista, ulkosuihkuista ja käsienpesutiloista sekä edistyneitä vedensuodatustapoja käsittelylaitoksella. Kawacomin tehtailla kahvipavut myös kuivataan uusiutuvalla energialla – nimittäin kuivatulla kahvimarjajätteellä.

Tuottavampia tiloja ja kahvin parempaa laatua

Vierailimme Sipin alueella Mt. Elgonin kupeessa, jossa kasvatetaan korkealaatuista Arabicaa.

Kumppanillamme Kawacomilla on täällä uudehko käsittelylaitos sekä tuhansia yhteistyöfarmeja.  Kawacom kouluttaa alueen sitoutuneita perhetiloja parempiin viljelykäytäntöihin ja esimerkiksi myy muodollista maksua vastaan hyviksi testattuja pensaantaimia viljelijöille. Hyvillä viljelykäytännöillä pyritään saamaan kahvipensaista tuottavampia, ja monessa paikassa tulokset ovatkin näkyviä. Kahvipensaat ovat hienoissa riveissä ja niiden suojaksi on jätetty varjokasveja. Maan eroosiota suojataan muun muassa banaanipuun lehdillä, ja kahvipensaita leikataan säännöllisesti niiden tuottavuuden nostamiseksi.

Osa tapaamistamme perheistä on jo hyvinkin valveutuneita tehokkaissa viljelykäytännöissä, osa taas ei niinkään. Ero on helppo huomata kahvipensaista: toisissa kahvimarjoja on vain oksien päissä, kun taas toisilla tiloilla pensaiden oksat vallan notkuvat syvänpunaisista marjoista. Eräskin luomuviljelijä oli sydämensä pohjasta ylpeä hyvin tuottavasta tilastaan ja kertoi voineensa lähettää perheen kuudesta lapsesta jo kolme korkeakouluihin opiskelemaan.

Ilmastonmuutoksen vaikutus kahvinviljelyyn näyttäytyy meille konkreettisesti, kun sadekuuro kastelee maan kesken aurinkoisen päivän. Kahvinkäsittelijöillä tulee kiire kerätä aurinkoon kuivumaan levitetyt kahvimarjat suojaan sateelta.

”Aiemmin meillä oli selkeämmät sadesyklit myrskyineen, mutta nykyään sadekauden aikana vettä tulee pieninä kuuroina useasti päivässä. Se vaikeuttaa marjojen kuivaamista ja myös niiden keräämistä vuorilla”, Emmanuel Egaddu Amocha kertoo.

Uganda on todella lempinimensä mukaisesti Afrikan Helmi. Sen henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja toisaalta kehittyvän maan olosuhteet suurine perhekokoineen ja vaatimattomine elinoloineen jättivät meihin lähtemättömän jäljen. Kahvi on Ugandan ihmisille erittäin tärkeä tulonlähde ja vie satoja tuhansia perheitä kohti parempaa elintasoa. Meidän täällä Suomessa on äärimmäisen tärkeää ymmärtää, kuinka monta tarkkaa työvaihetta ja miten paljon ammattitaitoa kahvin matka ugandalaiselta vuorenrinteeltä tänne meidän kahvipöytäämme vaatii. Kahvia tulee arvostaa sen ansaitsemalla tavalla.

Marleena Bask

Kirjoittaja on Meiran strategia- ja vastuullisuusjohtaja.